Jazz on nykyisin koko maailman laajuudelle levinnyt musiikkigenre, jota soitetaan edelleen jazz-baareissa, kouluissa, konserteissa ja festivaaleilla. Jazz-musiikilla on täysin omalaatuinen tyylinsä, mutta mistä alun perin orjien musiikiksi kutsuttu jazz sai alkunsa?
Monen tyylisuunnan sekoitus
Ensimmäistä kertaa jazz alkoi ilmestyä omana musiikkilajinaan 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Aikaisin jazz-musiikki oli erilaisia tulkintoja amerikkalaisesta, eurooppalaisesta ja afrikkalaisesta musiikista, sekä Länsi-Afrikan orjien lauluista. Jazzin tyylin on muuttunut useita kertoja vuosien saatossa jokaisen eri esiintyjän henkilökohtaisen tyylin mukaisesti, joka onkin yksi jazz-musiikin suurimpia viehättävyyksiä.
Afrikasta Amerikkaan
Afrikassa 1800-luvun alkupuolella paikalliset orjat kerääntyivät yhdessä tanssimaan ja seurustelemaan erityisellä torilla, joka myöhemmin sai nimen Congo Square. Paikka tuli tunnetuksi tansseistaan. Vuonna 1866 ensimmäiset 40 000 afrikkalaista orjaa vietiin Pohjois-Amerikkaan. Suurin osa heistä oli kotoisin Afrikan länsipuolelta ja Congon joen varrelta, ja toivat mukanaan alkuperälleen vahvasti tyypillisiä tansseja ja musiikkia. Tyypillisimmillään tämä tarkoittaa yksiäänistä melodiaa ja laulutyyppiä, jossa muut vastaavat laulajalle. Rytmiikka kuvailee afrikkalaiselle puheelle tyypillistä rytmiä. New Orleansin alueelle muodostui uusi Congo Square, johon orjat kerääntyivät samalla tavalla tapaamaan ja tanssimaan yhdessä, kuin kotona Afrikassa. Yhä nykyäänkin tämä paikka tunnetaan nimellä Place Congo. Vastaavanlaisia kokoontumispaikkoja muodostui myös muualle Yhdysvaltojen kaupunkeihin.
Uusia soittimia
Muutamaa vuotta myöhemmin, 1885 kirjoitettiin kummallisista uusista “soittimista”, joita orjat käyttivät: pulloja, pesulautoja, laatikkoja ja tikkuja, luita ja erilaisia rumpuja, jotka oli luotu pingottamalla kangas tynnyrin suun peitoksi.
Musiikin kehitys jatkui ja siihen sekoittui uusia vaikutteita. Esimerkiksi kirkon musiikista, hymneistä ja virsistä, otettiin vahvoja vaikutteita orjien musiikkiin. Syntyi uudenlainen, uskonnollinen musiikkityyli, josta myöhemmin lähti liikkeelle myös blues-musiikkityyli. Erityisen omalaatuista bluesissa ja varhaisessa jazzissa oli sen erilaisuus, missä tyypillinen uskonnollinen musiikki oli suhteellisen samantyylistä kappaleesta toiseen.
Eurooppalaisten soittimien menestys
Yhdysvalloissa ollessaan moni orja tutustui uusiin eurooppalaisiin soittimiin. Erityisessä suosiossa oli viulu, jota käytettiin alun perin eurooppalaisen musiikin parodiointiin erilaisissa orjien juhlissa. 1800-luvun puolivälissä mukaan tuli myös piano, kun New Orleansilainen muusikko Louis Moreau Gottchalk otti mallia orjien käyttämistä rytmeistä ja sekoitti ne kuubalaisiin ja muilta Karibian saarilta tulleisiin säveliin. Tässä on yksi syy, miksi New Orleansia kutsutaan jazzin syntypaikaksi, sillä se oli tärkeä kohtaamispaikka afrokaribialaisen ja amerikkalais-afrikkalaisen musiikin välillä.
Afrolatinalaisen musiikin kausi
Tästä syntyi jazzia edeltävä musiikin muoto, jota kutsuttiin afrolatinalaiseksi musiikiksi. Tämä musiikki oli hyvin samanlaista kuin sen aikainen Karibian alueen musiikki, ja sitä kuultiin ennen kaikkea Place Congolla New Orleansissa. Kolmen nuotin malli oli tyypillistä tälle musiikille, joka kuubalaisessa musiikissa tunnettiin tresillona. Tämä on erittäin tärkeä ja perustavanlaatuinen rytmimalli, jota kuullaan lähes kaikeea orjamusiikissa. Alun perin tahtikuvio on kotoisin Saharan alueelta ja sen musiikkiperinteistä. Afrikkalaiset rytmit sulautuivat nopeasti ja helposti jazziin, sillä ne saatettiin liittää eurooppalaisiin rytmikuvioihin helposti. Kaikki rytmit eivät selviytyneet, mutta osa on edelleen jazz-musiikin tärkeä osa.
Sisällissodan, eli 1865 vuoden jälkeen, Afrikasta tulleet amerikkalaiset pääsivät käsiksi sotarumpuihin ja muihin sota-ajan soittimiin, jolloin perinteinen afrikkalainen rummutus pääsi taas vauhtiin ja yleistyi. Tätä edisti erityisesti sen ajan polyrytmisen musiikin arvostus.
New Orleansin ja Havanan välinen lautta
Jazz-musiikin alkuun vaikutti perustavanlaatuisesti New Orleansin ja Havanan väliä kulkeva lautta. Tällä lautalla kulkivat monet muusikot molemmista kaupungeista toiseen. Tuolloin New Orleansilaiseen musiikkiin sekoittui havannalaista musiikkia. Näitä uusia rytmejä ja tyylejä kutsuttiin habaneroiksi. Esimerkiksi itse New Orleans-natiivin, Louis Moreau Gottschalkin musiikkiin liittyi paljon uusia vaikutteita ja säveliä Havannasta, kun mies siirtyi alueelle opiskelemaan. Myös muut myöhemmät muusikot, kuten Scott Joplin, käytti näitä samoja rytmikuvioita.
Storyville jazzin syntypaikkana
Aikaisimmat jazz-esiintyjät esiintyivät New Orleansissa erilaisissa tilaisuuksissa ja baareissa sekä porttoloissa kaupungin punaisien valojen alueella Basin Streetin läheisyydessä, jota silloin kutsuttiin nimellä Storyville. Jopa maailmankuulu jazz-laulaja Louis Armstrong sai alkunsa Storyvillestä. Tanssimusiikkia soittavien bändien lisäksi useat marssibändit soittivat suurissa juhlissa, kuten hautajaisissa, joita koomisesti kutsuttiin jazz-hautajaisiksi. Nämä hautajaiset olivat afrikkalais-amerikkalaisten ja eurooppalais-amerikkalaisten järjestämiä, ja musiikissa käytettiin monenlaisia marssibändien soittimia, joista myöhemmin tuli jazz-musiikin perustavanlaatuisimpia. Nämä bändit matkustivat läpi Amerikan eri orjakommuuneissa, jolloin musiikki levisi koko maan laajuiseksi.
Valkoisen jazzin isänä tunnettu Papa Jack Laine oli marssibändin johtaja, ja sisällytti bändikokoonpanoihinsa sekä mustia että valkoisia. Sattumalta Laine oli hyvä kyvynmetsästäjä, ja monet myöhemmistä kuuluisuuksista aloitti uransa Laineen bändissä. Monet heistä palkattiin myöhemmin laulamaan ja esiintymään baareissa ja porttoloissa Storyvillessä. Kun Yhdysvaltojen hallitus sulki Storyvillen vuonna 1917, siirtyivät suuret jazz-nimet Chicagoon.
Jazz ja speakeasyt
Kieltolain aikana 1920-1933, kun alkoholi kiellettiin, speakeasy-ravintolat yleistyivät ja niissä jazz-musiikki pääsi kukoistamaan sydämensä kyllyydestä. Jazz-musiikki ja sen edustama elämäntapa koettiin, erityisesti vanhemman ikäpolven puolesta uhkaavaksi säädylliselle elämäntavalle. Jazz sai paljon huonoa huomiota osakseen ja usein täysin syyttä, sillä uutiset olivat valheita. Sittemmin aikojen muuttuessa jazzkin löysi jälleen suosionsa ja kasvoi lopulta sellaiseksi, minä se nykyaikana tunnetaan.