Siinä missä perus musiikinkuuntelija mieltäisi jazzin yhdeksi omaksi lajikseen, olisi jazz-fani täysin eri mieltä. On totta, että jazzin alalajeja on valtava määrä, joissa kaikissa on mukana omia vivahteitaan eri alueilta tai esimerkiksi eri rytmikuvioita. Tässä esittelemme jazzin pääasialliset genret tai alalajit.
Happojazz
Tämä on yksi jazzin alalajien uusimpia, ja ilmestyi vasta 1980-1990-lukujen aikana. Happojazzissa yhdistyy erilaisia elementtejä soulmusiikista, disco-musiikista, funkista ja muutamasta muusta. Tyypillistä happojazzille ovat laahaavat rytmit ja modaalinen harmonia.
Afro-kuubalainen jazz
Afro-kuubalainen jazz on yksi aikaisempia jazzin alalajeja ja syntyi 1940-luvulla. Tässä lajissa sekoittuvat afro-kuubalaiset orjien musiikista perujaan olevat rytmit sekä jazzin harmoniat ja improvisoitu tyyli.
Aasialais-amerikkalainen jazz
Aasialais-amerikkalaisessa jazzissa yleinen näky ovat aasialaiset soittimet, mutta myös länsimaalaiset soittimet. Muutamia yleisimmistä ovat shamisen, taiko, erhu ja suona. Yleensä aasialais-amerikkalaista jazzia soittavat aasialaiset. Laji syntyi 1950-luvulla.
Avant-garde jazz
Avant Garde jazz on myös kotoisin 1950-luvulta. Kyseessä on jazzin alamuoto, jossa yhdistyvät improvisointi, avant-garde taidemusiikki sekä jazzin perusteet. Tyylilaji muokkaantui koko 1960-luvun ajan.
Bebop
Bebop on jazzin tyylisuunta 1940-luvulta. Tyypillistä bebopille tai vain bopille ovat erittäin nopeat rytmit, soittimellinen älykkyys sekä improvisaatio, jotka yhdistyvät harmonisen perustuksen kanssa. Mukana on vain osittaisia paloja varsinaista melodiaa.
Bossa Nova
Bossa Nova on jazztyyli, joka on kotoisin 1960-luvulta. Tässä tyylissä kuullaan vahvoja brasilialaisia melodioita, kuten sambamelodioita, jotka yhdistyvät perinteisiin jazz-kuvioihin. Tämä tyylilaji vaikutti erityisesti cool jazzin sekä West Coast Jazzin syntyyn.
British Dance Band
Tämä on suuri tyylisuunta 1920-luvun kulta-ajalta. British Dance Band -tyylisuunta kehittyi alun perin Ison-Britannian tanssisaleissa ja hotellien juhlasaleissa, ja nousi sittemmin erittäin suosituksi jazz-tyyliksi.
Cape Jazz
Tämä vasta 1990-luvulla syntynyt jazzin alalaji on kotoisin Afrikan eteläisimmistä osista. Nimi viittaa Cape Townin alueeseen, joka sijaitsee Etelä-Afrikassa.
Chamber jazz
Chamber jazz on 1960-luvulla muodostunut tyylisuunta, jossa pienet bändikoot sekä akustiset soittimet ovat kaiken A ja O. Bändin välinen kommunikaatio on erityisen tärkeää.
Continental jazz
Eurooppalainen jazzin tyylisuunta, Iso-Britannia poisluettuna.
Cool jazz
Cool jazz on vuosina 1940-1960 syntynyt, lähinnä Lester Youngin kehittelemä tyylisuunta. Tässä tyylisuunnassa tärkeimmässä osassa on sen pehmeys ja sulavuus. Tyylisuunta syntyi vastasuuntauksena kovalle ja kiivaalle Bebopille.
Crossover jazz
Erilaisten musiikin tyylisuuntien sekoituksia, jotka yhdessä yhtyvät jazziksi. Kotoisin 1970-luvulta.
Dark Jazz
Nykyajan jazz. Syntynyt 2010-luvulla, eli tälläkin hetkellä elämme dark jazzin aikaa. Tätä tyylisuuntaa kuvailevat erityisesti hidas tempo, minimalistisuus sekä tunnelmallisuus.
Dixieland
Tämä jazzin tyylisuunta on yksi varhaisimmista. Dixieland syntyi 1900-luvulla. Kutsuttu myös New Orleansin jazziksi tai hot jazziksi, joka early jazziksi. Teknisesti kyseessä on yksi ragstyle-musiikin muoto, jossa mukana on yleensä basso tai klarinetti.
Free improvisation
Tämä jazzin alalaji syntyi 1960-luvulla. Tyypillistä tälle suunnalle on vapaa improvisointi, ilman minkäänlaisia sääntöjä. Free improvisation itsessään voi viitata mihin tahansa vapaan musiikin tyylisuuntaan, ei välttämättä juuri jazziin.
Free jazz
1950-luvulla monet muusikot yrittivät luoda uutta musiikkia rikkomalla tyypilliset jazzin sointu- ja rytmikuviot. Myös tempoa muunneltiin, ja näin syntyi free jazz.
Gypsy jazz
Tämä tyylisuunta alkoi 1930-luvulla, mutta sai nimensä vasta 1970-luvulla. Gypgy jazzin sanotaan saaneen alkunsa Jean “Django” Reinhardtista. Alun perin tyyliä kutsuttiin nimellä hot club tai hot jazz. Kyseessä oli kaikessa essentiallisuudessaan akustinen, eurooppalainen versio swing-musiikista.
Indo jazz
Intialaisten soittimien liittyminen jazziin 1950-luvulla.
Jazz-funk
Tämä alalaji ilmestyi 1970-luvulla. Tyypillisiä elementtejä ovat vahva taustarytmi, elektroniset äänet sekä analogiset syntetisaattorit.
Jazz rap
1980-luvulla syntynyt jazz rap yhdistelee hip hoppia ja jazzia. Sanoitukset käsittelevät yleensä poliittisia aiheita, afrokeskeisyyttä sekä yleistä positiivisuutta. Lisää tästä tyylilajista voit lukea 1980-luvun jazzia käsittelevästä artikkelistamme täältä.
Latin jazz
Latinalainen jazz nojaa vahvasti latinalaisiin rytmeihin, kuten salsan ja merenguen rytmeihin ja muihin vaikutteisiin. Olennaisena osana ovat vahvat lyömäsoittimet.
Neo-bop jazz
Syntyi 1980-luvulla vastasuuntaukseksi alun perin bebopin vastasuuntaukseksi syntynyttä free jazzia ja jazz fusionia vastaan. Yhdistetään yleensä Wynton Marsalisiin.
Post-bop
1960-luvulla syntynyt tyylisuunta, joka yhdistelee montaa muuta eri jazzin alalajia: hard bopia, modal jazzia, avant-gardea ja free jazzia. Oleellista on, ettei post-bopia kuitenkaan voi suoraan tunnistaa yhdeksikään sekoitettavista alalajeista.
Punk jazz
1970-luvulta lähtenyt tyylisuunta, joka sekoittelee free jazzia tai jazz fusionia punk rockin kanssa.
Ragtime
Jazzin esimuoto, joka syntyi 1890-luvulla. Erityisen suosittu tyylisuunta ensimmäistä maailmansotaa edeltävien pianistien keskuudessa.
Smooth jazz
1960-luvun ilmiö. Tyypillisesti Smooth jazz -tyylinen kappale on hidas, kerrostuva ja melodiapainotteinen kappale, jossa kuullaan yleensä saksofonia ja mahdollisesti kitaroita.
Trad jazz
Lyhenne sanoista traditional jazz, joka viittaa ragtime jazziin ja perinteiseen jazziin tyyleineen 1900-1920-luvuilta.
West Coast jazz
Rauhallisempi jazzin tyylisuunta, erittäin järjestäytynyt ja usein sävellyksiin nojaava, vähemmän improvisaatiota käyttävä tyylisuuntaus.