Jazz on tunnetusti sellainen musiikin laji, joka jakaa vahvasti mielipiteitä. Toisille se voi olla käsittämätöntä ”kakofoniaa” ja, koska jazz on usein instrumentaalista, eli siinä ei lauleta, niin jazz-kappaleita ei usein oikein pysty myöskään rallattelemaan ja hyräilemään samalla tavalla kuin esimerkiksi joitakin helppoja ja yksinkertaisesti sanoitettuja iskelmiä ja pop-hittejä. Usein sanotaankin, että jazz on musiikkia, jota muusikot soittavat ja kuuntelevat. Se johtuu siitä, että jazzin sävelkulut ja improvisoinnit ovat vain sellaisen ymmärrettävissä, joka on itsekin muusikko tai säveltäjä.
Toisille tämä musiikin tyyli puolestaan edustaa kaikkein korkeinta taidon ja tunne-elämyksen astetta, ja heille jazz-musiikki on todellista korkeakulttuuria – vielä korkeampaa kuin esimerkiksi vanha klassinen musiikki, kuten Mozart ja Beethoven. Heille myös jazz-muusikoiden taituruus ja improvisointikyky on aivan vertaansa vailla.
Jazzin syvin olemus
Mikä jazzissa sitten on sellaista, että se jakaa kuulijoita näin selvästi? Jazz poikkeaa – ehkäpä bluesin ohella – oikeastaan kaikesta muusta musiikista monellakin tavalla. Jo aikaisemmin mainittu improvisointi on eräs jazz-musiikin kulmakivistä. Improvisaatio tarkoittaa lyhyesti selostettuna sitä, että musiikin melodiaa ei ole sävelletty valmiiksi. Kappaleessa on usein kyllä jonkinlainen melodinen teema, jolla se alkaa, mutta kappaleen edetessä soittajat kehittävät tätä teemaa eteenpäin ja keksivät soittaessaan jopa kokonaan uusia sävelkulkuja – uskomatonta, vai mitä? Tietysti jazzissakin on useita erilaisia tyylisuuntia, ja modernissa jazzissa ei välttämättä ole edes mitään teemaa, jolla kappale aloitettaisiin.
Improvisointi tarkoittaa siis sitä, että soittaja keksii soittonsa aikana minkälaisia melodioita hän rakentaa. Miten tämä voi sitten yleensäkään toimia, niin ettei seurauksena ole vain täysin päättömältä kuulostavaa äänten sekamelskaa ja riitasointuja? Se voi toimia sen ansiosta, että musiikki on pohjimmiltaan eräänlaista matematiikkaa, ja on olemassa tiettyjä sääntöjä ja lainalaisuuksia siihen, mitä ”voi soittaa” ja mikä ”kuulostaa hyvältä”. Toki jo aiemmin mainittu moderni ja kokeileva jazz saattaa tosiasiassa kuulostaakin melko riitasointuiselta ”tottumattoman maallikon” kouluttamattomaan korvaan.
Kuinka jazzia voi opiskella?
Koska tiettyjä musiikin lainalaisuuksia on siis olemassa – liittyen esimerkiksi harmonioihin, intervalleihin, asteikkoihin ja niiden vaihteluihin ym. – niin jazzia on mahdollista myös hallitusti opiskella. Opiskelu koostuu sekä teoriasta että käytännön harjoittelusta. Hyväksi jazz-muusikoksi (kuten esimerkiksi blues-muusikoksikin) voi useimmiten kehittyä vain tuhansien ja taas tuhansien soittotuntien kautta.
Jazzin opiskelu Suomen musiikkiopistoissa
Suomessa on hyvin aktiivinen musiikkiopistoverkosto, ja musiikkiopistoissa voi suorittaa oman instrumentin soittotaidon hankinnan lisäksi myös musiikin teorian opintoja aina perustutkintoon asti. Musiikkiopistosta voi siis hankkia sopivan lähtötason, jotta voi hakeutua opiston jälkeen ammatilliseen musiikkikoulutukseen (esim. Sibelius-Akatemiaan tai Pop & Jazz -konseravtorioon) ja ryhtyä tällä tavalla musiikin ammattilaiseksi. Yleensä musiikkiopisto aloitetaan lapsuusiässä tai varhaisessa teini-iässä, ja perustutkinto voidaan näin ollen saada esimerkiksi samaan aikaan peruskoulun päästötodistuksen tai ylioppilastodistuksen kanssa. Tällä tavalla nuorelle tulee samalla yksi uusi vaihtoehto lisää perinteisten ammattien rinnalle.
Nykyään useimmissa musiikkiopistoissa tutustutaan myös jazz-musiikkiin: sekä jazz-kappaleiden harjoitteluun että jazzin teoriaan. Erityisesti puhaltimet, kitara ja basso sekä piano ovat sellaisia instrumentteja, joilla voidaan helposti suuntautua helposti jazz-musiikkiin päin.
Pop & Jazz Konservatorio
Mikäli haluaa ryhtyä ammattitason jazz-muusikoksi – ja päästä ehkä yhdeksi nimeksi tässä artikkelissa listatuiden suomalaisten jazz-artistien joukkoon – niin silloin katseet suunnataan yleensä kohti Helsingin Oulunkylässä sijaitsevaa Pop & Jazz -konservatiota. Tämä opinahjo tuli yleiseen tietoisuuteen jo 1970-luvun lopulla television kautta, kun silloisessa legendaarisessa Levyraati-ohjelmassa esiintyi vakiovieraana Klaus Järvinen – Pop & Jazz -konservatorion silloinen rehtori.
Kyseessä on suomen johtava ns. rytmimusiikkiin erikoistunut musiikin alan oppilaitos, joka perustettiin v. 1972. Tässä oppilaitoksessa voi saada sekä harrastetavoitteista perusopetusta kuin myös ammatillisempaa peruskoulutusta. Pop & Jazz -konservatoriosta valmistutaan muusikoksi tai musiikkiteknologiksi, jotka ovat suuntautuneet esimerkiksi musiikin tallentamiseen ja miksaamiseen. Konservatorion eräs tavoite on myös tukea oppilaiden innokkuutta ja luovuutta, sekä antaa vinkkejä ja eväitä erilaisiin ryhmätyöskentelyn tapoihin. Myös erilaisuuden hyväksyminen ja suvaitsevaisuus kuuluvat konservatorion tavoitteisiin.
Jazz-musiikin lisäksi konservatoriossa on opintolinjat myös rock-musiikkiin, kevyempään pop-musiikkiin, sekä jossain mielessä rockin ja jazzin välimaastoon kuuluvaan bluesiin, jolla on paljon yhteistä jazzin kanssa; myös bluesissa esimerkiksi improvisoidaan paljon. Soittamisen lisäksi konservatoriossa voi opiskella myös musiikin tekniikkaa, johon kuuluu esimerkiksi studiotyö ja musiikin taiteellinen tuottaminen.
Muita opintokanavia
Pop & Jazz -konservatorioon on tunnetusti kuitenkin melko vaikea päästä opiskelemaan, erityisesti jos oma instrumentti on vaikkapa sähkökitara, tai joku muu erityisen suosittu soitin. Mikäli ensimmäisellä yrittämisellä ei siis pääsisikään vielä Oulunkylään, niin siitä ei kannata lannistua. Yritetäänhän teatterikouluunkin yleensä tunnetusti useita kertoja.
Musiikkiopistojen ja Pop & Jazz -konservatorion lisäksi on olemassa kuitenkin myös muita vaihtoehtoja jazzin opiskeluun. Ensimmäisenä kannattaa ehkä ammentaa kaikki, mitä internetillä on tarjottavanaan. Erityisesti Youtubesta löytyy useita innokkaiden jazz-muusikoiden ylläpitämiä kanavia ja video-blogeja, joissa he kertovat perusteellisesti esimerkkien avulla miten erilaisia melodialickejä (lickit ovat eräänlaisia soolojen rakennuspalikoita) voi yhdistellä. Lisäksi kannattaa seurata myös musiikkialan julkaisuja ja nettisivustoja, joissa soittotunteja antavat muusikot ja opettajat ilmoittavat yksityistuntien antamisesta.