Monet meistä osaavat varmasti nimetä ainakin hetken miettimisen jälkeen yhden jazz-muusikon, sillä jazzilla on ollut suuri vaikutus koko populäärimusiikin kehitykseen. Toisin kuin esimerkiksi rock and roll, joka kehittyi vähitellen (jazzista, bluesista ja country-musiikista) 1950-luvulla, jazzin juuret juontavat aivan 1900-luvun alkuun, ja jostakin näkökulmasta katsottuna aina 1800-luvulle saakka. Ei siis mikään ihme, että jazz-musiikki on yli sadan vuoden aikana tuottanut suuren määrän tunnettuja taiteilijoita, joita muistetaan vielä tänäkin päivänä.
New Orleans ja Dixieland
Jazzin historiasta ei voi edes puhua mainitsematta tätä Yhdysvaltojen eteläistä kaupunkia, jota pidetään yleisesti jazzin synnyinpaikkana. Kyseessä on vapaamielinen kaupunki ja paikka, jossa eri kulttuurit pääsivät helposti kosketuksiin keskenään. Jazz syntyi itseasiassa melko vaivihkaa, kun ragtime-musiikki vähitellen kehittyi monipuolisemmaksi. Vähitellen kyseistä musiikkia alettiin nimittää jazziksi
New Orleansin omaa jazz-tyyliä kutsutaan nimellä Dixieland, ja se oli ensimmäisiä nimeltä mainittuja jazzin tyylilajeja. Sen myötä myös ensimmäistä kertaa improvisointi nousi selkeäksi osaksi musiikkia. Puhaltimet tukivat rytmiryhmän työtä ja improvisoiduilla melodioilla saatiin musiikkiin enemmän tunnetta mukaan. Dixielandin improvisointi oli kuitenkin vielä lähinnä valmiin teemamelodian koristelua. Dixielandin jälkeen toinen suosittu jazin tyylilaji oli nimeltään swing, ja tämä termiä on edelleen aktiivisesti muusikoiden käytössä: puhutaan ”svengaamisesta” silloin, kun kappale on rytmillisesti hyvin toimiva ja puoleensavetävä.
Miles Davis
Miles Davis on ensimmäinen nimeltä mainittava jazzin nimi. Hän syntyi vuonna 1926 Yhdysvaltojen Illinoisissa ja kuoli vuonna 1991. Davis oli sekä jazz-muusikko että säveltäjä ja hänen pääinstrumenttinsa oli trumpetti. Davisia pidetään yleisesti yhtenä keskeisimmistä vaikuttajista niin jazzin kuin yleensäkin kevyemmän musiikin puolella. Hänen uransa kesti huimaavat 5 vuosikymmentä. Hänen levyttämänsä Kind of Blue-albumi on vielä tänä päivänä, melkein 60-vuotta myöhemmin, yksi kaikkien aikojen suosituimmista jazz-albumeista.
Louis Armstrong
Kukapa ei olisi kuullut Louis Armsrongista? Sitä hetkeä, kun Louis liittyi Fletcher Hendersonin orkesteriin, voidaan kutsua erääksi jazzin historian merkittävimmistä. Se loi nimittäin pohjan koko sen jälkeiselle jazzin tyylisuunnalle. Armstrong nimittäin kehitti vielä jossain määrin jäykästä Dixieland-jazzista kokonaan uuden tyylisuunnan. Siinä oli solistin osuus entistä suuremmassa asemassa, ja jokaisella soittajalla oli nyt oma roolinsa esitettävässä kappaleessa. Tämä johti kahteenkin eri asiaan: ensinnäkin jazz-musiikin arvostus nousi entisestään kaikkien muusikoiden keskuudessa, ja myös jazz-orkesterien kokoonpanot kasvoivat. Oli siirrytty big bandien aikakaudelle.
Tämän seurauksena myös Kansas City ja New York muodostuivat merkittäviksi jazz-kaupungeiksi New Orleansin ohella, sillä näissä kaupungeissa kehittyi uudenlainen isoille big bandeille suunnattu tyyli, josta puolestaan muodostui 30-luvun swing jazz.
Duke Ellington
1930-luvun jazzin valtatyyli oli swing, ja suuret jazzia esittävät orkesterit olivat myös suosiossa. Swing-tyyli nosti esille myös erään tunnetun jazzin nimen, nimittäin Duke Ellingtonin. Hän oli kaikkein tunnetuin ja maineikkain swing-säveltäjä, joka sävelsi uransa aikana tuhansia kappaleita muun muassa teatteriin ja käsikirjoituksiin. Erityisesti huolella tehdyt sovitukset nostivat Ellingtonin kappaleet suureen suosioon, ja monet niistä ovat päätyneet ikivihreiksi kestosuosikeiksi.
Bebob ja Charlie Parker
Jazz säilytti suosionsa kuitenkin myös pienemmissä klubeissa, sillä suurissa konserteissa soittajien improvisoinnin taso kärsi, ja kappaleiden sovittaminen vaati muutenkin enemmän työtä. Swing oli tarkkaan sovitettua musiikkia, ja sitä pystyi periaatteessa esittämään melkein missä tahansa. Tämä seikka johti lopulta myös swingin yleistymiseen ja kaupallistumiseen. Seurauksena oli kuitenkin myös se, että muusikot ryhtyivät etsimään haasteellisempia soittotapoja ja uusia orkestereja. New Yorkin Harlemissa sijaitsevasta Minton’s Playhousesta tulikin sellainen paikka, johon jazz-muusikot kerääntyivät ”kilpailemaan” soittotaidoistaan. Siellä kehittyi tämä seurauksena jälleen uusi jazz-tyyli, jota alettiin pian nimittämään Beboksi. Bebob-tyyli sai nopeasti myös oma kärkinimensä, joita olivat muun muassa Charlie Parker ja Dizzy Gillespie.
Charlie Parker joka tunnettiin myös nimellä Bird, oli yhdysvaltalainen altto-saksofonisti ja säveltäjä. Hänen tapansa säveltää musiikkia mullisti Jazz-maailman. Hän soitti sointuja jotka eivät kuuluneet tyypillisen jazz-skaalan sointuihin, mutta onnistui tekemään sen tavalla jolla sai musiikin kuitenkin kuulostamaan hyvältä, vaikka se olikin musiikinteoreettisesti väärin.
Dizzy Gillespie
John Birks ”Dizzy” Gillespie ( 1917 – 1993 ) oli eräs kaikkien aikojen taitavimmista jazz-trumpetisteista ja muusikoista. Sanotaan, että hänessä ja hänen trumpetissaan kulminoitui koko 40-luvun Bebob-jazzin henki. Dizzy oli myös aktiivinen soiton opettaja, ja osaltaan tämänkin ansiosta Bebob vakiintui erääksi jazzin päätyyliksi Swingin ohella. Gillespien eräänlaisia tunnusmerkkejä oli hänen käännetty trumpettinsa sekä ”posket pullollaan soittaminen”. Hän oli myös taitava koomikko, ja osasi viihdyttää yleisöään.
Marcus Miller, Jacob Pastorius ja monet muut
Jazzin taitureiden joukko on niin suuri, että heistä voidaan mainita nyt vain pieni osa. Jotta ei kuitenkaan jäätäisi aivan pelkästään jazzin ensimmäisille vuosikymmenille, niin on hyvä muistaa, että myös nykyajasta löytyy suuri joukko nimekkäitä jazz-taitureita. Heistä voitaisiin mainita vaikkapa basistit Marcus Miller ja Jacob Pastorius. Molemmat ovat kehittäneet merkittävästi sähköbasson soittamista, ja esimerkiksi Millerin toiminta niin sanotun slap -soittotekniikan uranuurtajana näkyy siinä, että slap-bassotus on tärkeä osa myös nykyaikaista funk-, disco-, ja hiphop -musiikkia.